Muutama päivä ennen Forssan näyttelyä tutkiskelin huolestuneena säätiedotuksia. Lupasi sadetta, mutta ei se nyt toki isosti yllättänyt, koska vettä on satanut ihan koko kesän.
Matkaan lähdimme asenteella, että kaikki siellä kehässä kastuvat, vaikka ei se toki kivaa tällaisen turkkirodun kanssa ole. Ystäväni otti onneksi näyttelyteltan mukaan, joten ainakin harjaamisten ja kehän odottelun ajan saisimme pysyä kuivina.
Haastetta päivän kisaan toi telttakaverimme juoksu. Nartun parhaat päivät pistivät Dumlen kuulon koetukselle ja itsekin jo mietin, että tuleeko tästä mitään, kun nuoren miehen nenä pysyi maassa, kuin liimattuna. Tukka oli sitten sen näköinen, kuin se ei olisi harjaa koskaan nähnytkään. Kehä oli palvellut jo edellisen päivän näytteille asettajia ja jo valmiiksi epätasainen pohja oli muuttunut kuraiseksi sekä liukkaaksi. Omat punaiset tennarini olivat ruskeat jo ensimmäisen kierroksen jälkeen ja Dumle teki parhaansa painaakseen mutaisia tassunjälkiä valkoiseen neuletakkiini. Vuoromme tullessa alkoi myös tihkuttaa vettä ja jostain syystä Dumle saa hepulit, kun se kastuu. Voi iso huokaus! Hyvin peikkopoika silti veti sillä sijoitus oli PU2 ja kuudes SERTikin saatiin kotiin viemisiksi.
Tuomarina toimi Irina Poletaeva ja hän tuntui pitävän Dumlesta kovasti. Arvostelussaan hän totesi Dumlen olevan oikeantyyppinen, hienosti ikäisekseen kehittynyt uros. Hienosti muodostunut kallo ja oikea purenta. Tyypillinen selkälinja ja hännänkanto. Ikäisekseen hyvä eturinta ja hienot kulmaukset. Erinomaiset liikkeet.
