Muutos on käsiin tuntuva ja silmin nähtävissä.
Ensimmäistä kertaa elämässään Dumle syö sellaisia määriä, että aktiivisesta harrastamisesta huolimatta sille jää ravintoa massan tuottamiseen. Lihakset tuntuvat pulleilta ja koiran muoto on pyöristynyt.
Ikä tosin selittää osansa sen suhteen, että koen Dumlen muuttuneen viime kesästä kovasti. 2-vuotias koira elää muodonmuutosta, mm. rintakehä on täyttynyt hienosti. Järeä pää on nyt litteä neliö ja mielestäni yksi parhaista asioista koko koirassa.
Dumle rakastaa naudan mahaa ja kana on todella hyvää. Riista uppoaa myös ja kalaa syödään kiltisti kerran viikkoon. Yritän pitää ruokavaliossa viikottain kolmen eläimen lihaa/luuta ja joka päivä ruokaan lisätään Nutrolinin Senioria. Naudanliha ei ole Dumlen suosikkeja ja alkuun kuorineen tarjottavat kananmunat eivät iskeneet kipinää, mutta nyt nekin maistuvat. Puristeluut ovat vaihtuneet ehtaan tavaraan ja melkoisella raivolla niitä nakerrellaankin.
Turkki voi paksusti ja kiiltää kauniisti. Sekin taitaa tykätä nykyisestä ruokavaliosta, tosin en voi sanoa, että nappuruokinnallakaan ollessa olisi turkki ollut mitenkään huonossa kunnossa.
Mielestäni raakaruokinnan maailmaan sukeltaminen sujui suhteellisen helposti. Opittavaa on vielä ja aiheesta tuntuu olevan valtavasti erilaisia näkemyksiä. Meillä ei ole ollut mitään isompia ongelmia eli ulosteen määrä on alle puolet entisestä, mutta vatsa ei ole kertaakaan ollut kovalla ja löysänä vain ensimmäisen sisäelinruokailun jälkeen. Ilmavaivoja oli vajaan viikon ajan raakaruokintaan siirryttyämme, mutta sen jälkeen ei mitään. Oksentelua ei ole esiintynyt alkuvaiheessa, jolloin se on kuulemma ihan yleistä. Haluan vielä sanoa kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet vastailla kysymyksiini. Matka jatkuu...
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Kasvukipuja, agility kasvukipuja...
Su 11.11.2012 Treenit Tamskin tallilla ja teemana takaaleikkaukset.
Sinänsä ei mitään uutta, sillä tätähän olemme aktiivisesti treenanneet kesästä alkaen. Tästä ajatuksesta suunta eteen ja ylös lähti, vaikka takaaleikkaukset eivät toki ole ainoa syy siihen, että olemme edistyneet viimeisten kuukausien aikana kovasti. Takaaleikkauksilla olen saanut poikki kierteen, minkä lopputulos oli kilpajuoksu koirani kanssa, sillä mitä kovemmin yritin ehtiä edelle, sitä enemmän pisti Dumle vauhtia töppösiin.
Nyt koen, että Dumle sietää paremmin tilanteen, jossa ajoittain liikun sen edelle. Tähän on myös ratkaisevasti vaikuttanut Maria Mäkelän ohjaustekniikkakurssi.
Haemme koko ajan tasapainoa sen suhteen, mikä tapa ohjata missäkin tilanteessa olisi se meille paras ratkaisu. Ilokseni huomaan kuitenkin, että koirani toimii itseasiassa monellakin erilaisella tavalla vietynä. Jossain kohti oli vaihe, että mikään tapa ei tuntunut toimivalta. Ehkä olen ollut vain kärsimätön, ehkä sitä vain oppii parhaiten kokeilemisen ja erehtymisen kautta. Moni asia meillä on kuitenkin vastaavasti loksahtanut paikalleen kivuttomasti ja siitä kiitos Dumlen tekemisestä palkkaantumisesta. Se kestää toistoa toiston perään, joten saan anteeksi omia virheitäni. Se ei loukkaannu siitä, että en osaa kaikkea ja yrittää kerta toisensa jälkeen innoissaan kaikkensa antaen.
Sinänsä ei mitään uutta, sillä tätähän olemme aktiivisesti treenanneet kesästä alkaen. Tästä ajatuksesta suunta eteen ja ylös lähti, vaikka takaaleikkaukset eivät toki ole ainoa syy siihen, että olemme edistyneet viimeisten kuukausien aikana kovasti. Takaaleikkauksilla olen saanut poikki kierteen, minkä lopputulos oli kilpajuoksu koirani kanssa, sillä mitä kovemmin yritin ehtiä edelle, sitä enemmän pisti Dumle vauhtia töppösiin.
Nyt koen, että Dumle sietää paremmin tilanteen, jossa ajoittain liikun sen edelle. Tähän on myös ratkaisevasti vaikuttanut Maria Mäkelän ohjaustekniikkakurssi.
Haemme koko ajan tasapainoa sen suhteen, mikä tapa ohjata missäkin tilanteessa olisi se meille paras ratkaisu. Ilokseni huomaan kuitenkin, että koirani toimii itseasiassa monellakin erilaisella tavalla vietynä. Jossain kohti oli vaihe, että mikään tapa ei tuntunut toimivalta. Ehkä olen ollut vain kärsimätön, ehkä sitä vain oppii parhaiten kokeilemisen ja erehtymisen kautta. Moni asia meillä on kuitenkin vastaavasti loksahtanut paikalleen kivuttomasti ja siitä kiitos Dumlen tekemisestä palkkaantumisesta. Se kestää toistoa toiston perään, joten saan anteeksi omia virheitäni. Se ei loukkaannu siitä, että en osaa kaikkea ja yrittää kerta toisensa jälkeen innoissaan kaikkensa antaen.
lauantai 10. marraskuuta 2012
Tapasin pennut la 10.11.2012
Vihdoin pääsin näkemään ja kokemaan pennut omin silmin :) Olivat ihania!
Pojat ovat tasavahvoja, en osaisi nyt valita, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Odottelen pentutestin tulokset ja käyn tapaamassa pentuja vielä toisen kerran.
Pojat ovat tasavahvoja, en osaisi nyt valita, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Odottelen pentutestin tulokset ja käyn tapaamassa pentuja vielä toisen kerran.
torstai 8. marraskuuta 2012
Agility Ma 6.11.2012
Taas nuuskuttelua Pro Caniksella... Sen verran voimakas halu työskennellä Dumlella kuitenkin on, että tehtävät suorittaa hyvin. Suoritusten välit on se raastavin osuus ja vaikka haluaisin seurata toisten tekemistä, koska niistä oppii valtavan paljon, niin jatkossa varmasti paras poistua hallista omaa vuoroa odotellessa.
Ensi viikolla ei tosin ole treenejä, joten ehkäpä hajutkin on jo parin viikon päästää haihtuneet.
Teimme niistoa ja ihan yllätyin kuinka pätevästi Dumle tekee, kun oma ohjaaminen hiotaan kuntoon. Esteen merkkaamisen jälkeen pääsin liikkumaan kohti seuraavaa estettä vaivatta, kun vaan katse viipyi tarpeeksi kauan merkatulla esteellä. Huippua!
Niisto ja jaakotus yhdistelmä onnistuivat jo heti niin, että saimme kiitoksen hienosta suorituksesta eikä kuulemma jäänyt mitään parannettavaa. Joskus näinkin :) Maria kehui Dumlen suorittavan merkatut esteet valtavan kiltisti ja olen ehdottomasti samaa mieltä.
Edelleen täytyy kyllä kehua Marian kykyä kouluttaa ohjaajaa. Olemme edistyneet tämän kurssin aikana isommilla harppauksilla kuin koskaan. Se on jännä kuinka pienellä korjaamisella ongelmallinen kohta sujuu kuin vettä vaan. Innolla siis odotamme taas seuraavia treenejä.
Ensi viikolla ei tosin ole treenejä, joten ehkäpä hajutkin on jo parin viikon päästää haihtuneet.
Teimme niistoa ja ihan yllätyin kuinka pätevästi Dumle tekee, kun oma ohjaaminen hiotaan kuntoon. Esteen merkkaamisen jälkeen pääsin liikkumaan kohti seuraavaa estettä vaivatta, kun vaan katse viipyi tarpeeksi kauan merkatulla esteellä. Huippua!
Niisto ja jaakotus yhdistelmä onnistuivat jo heti niin, että saimme kiitoksen hienosta suorituksesta eikä kuulemma jäänyt mitään parannettavaa. Joskus näinkin :) Maria kehui Dumlen suorittavan merkatut esteet valtavan kiltisti ja olen ehdottomasti samaa mieltä.
Edelleen täytyy kyllä kehua Marian kykyä kouluttaa ohjaajaa. Olemme edistyneet tämän kurssin aikana isommilla harppauksilla kuin koskaan. Se on jännä kuinka pienellä korjaamisella ongelmallinen kohta sujuu kuin vettä vaan. Innolla siis odotamme taas seuraavia treenejä.
TOKO ma 5.11.2012
Treenit meni erittäin hienosti! Tehtiin mm. noutoa ja Dumlehan noutaa vauhdikkaasti, mutta käsittelee kapulaa kuulemma aika rajusti, koska hyökkää siihen kiinni. Kapula nostattaa Dumlen kierroksia, se herättää saalisvietin. Tämä liike vaatii työstöä siltä osin, että takapuoli pysyy maassa kapulan kolahdettua maahan ja sivulle tuomisessa Dumle haluaisi omia kapulan eli vaikka tulee kapulan kanssa lujaa luokseni, niin tahtoisi pitää kapulan itsellään. Ajattelin vahvistaa tätä kohtaa ohjaamalla namin avulla oikealle paikalle. Sanoisin kuitenkin, että hienosäätöä vaille valmis näyttävä nouto meille on :)
Hyppyä teimme omatoimisesti ja tällä kertaa palkkasin lelulla aina hypyn taakse eli halusin vahvistaa hyppyyn lähtemistä.
Lopuksi vahvistimme takaosan toimimista pienenevällä ympyrällä ja tästä tuli paljon kehuja. Voimakas kontakti seuruussa on Dumlen plussia, joten meille tehtävä oli helppo ja takaosa toimi voimakkaasti vaikka lopussa pyörimme käytännössä paikallaan.
Näissä treeneissä olin erityisen tyytyväinen siihen, että vasemmalle käännökset sujuivat aivan upeasti. Riittävän ajoissa suoritettu yläkropan kääntö sai aikaan kauniit käännökset eli pikkuhiljaa ne palaset loksahtelevat paikoilleen.
Hyppyä teimme omatoimisesti ja tällä kertaa palkkasin lelulla aina hypyn taakse eli halusin vahvistaa hyppyyn lähtemistä.
Lopuksi vahvistimme takaosan toimimista pienenevällä ympyrällä ja tästä tuli paljon kehuja. Voimakas kontakti seuruussa on Dumlen plussia, joten meille tehtävä oli helppo ja takaosa toimi voimakkaasti vaikka lopussa pyörimme käytännössä paikallaan.
Näissä treeneissä olin erityisen tyytyväinen siihen, että vasemmalle käännökset sujuivat aivan upeasti. Riittävän ajoissa suoritettu yläkropan kääntö sai aikaan kauniit käännökset eli pikkuhiljaa ne palaset loksahtelevat paikoilleen.
Agility su 4.11.2012
Treenasimme Tamskin viikkoryhmässämme ja tuli todella hyvä mieli, kun saimme keskittyä hajujen sijaan itse tekemiseen.
Pro Caniksen treeneissä on oma ohjaamiseni kehittynyt selvästi ja sen huomasi myös Tamskin kouluttaja. Käännökset sujuivat kannakkeita nuollen ja saimme rytmitettyä radan kieputuskohdat niin ettei isoja hyppyjä tullut lainkaan!
Uskallan itse olla ajoissa ja huomaan, että sen myötä mulla ei enää olekaan niin kova kiire. Kyllä Dumle osaa näköjään edetä ihan keskenänsä ja menee mielellään sinne minnä pyydän. Olen alkanut hahmottamaan milloin se on lukinnut esteen ja voin jo kertoa seuraavan koordinaatit. Aika mieletön fiilis!
Pro Caniksen treeneissä on oma ohjaamiseni kehittynyt selvästi ja sen huomasi myös Tamskin kouluttaja. Käännökset sujuivat kannakkeita nuollen ja saimme rytmitettyä radan kieputuskohdat niin ettei isoja hyppyjä tullut lainkaan!
Uskallan itse olla ajoissa ja huomaan, että sen myötä mulla ei enää olekaan niin kova kiire. Kyllä Dumle osaa näköjään edetä ihan keskenänsä ja menee mielellään sinne minnä pyydän. Olen alkanut hahmottamaan milloin se on lukinnut esteen ja voin jo kertoa seuraavan koordinaatit. Aika mieletön fiilis!
Agility ti 30.10.2012
Treenit Pro Caniksella Maria Mäkelän johdolla.
Alku ei sujunut ongelmitta, sillä edellisessä ryhmässä olleella nartulla on juoksu parhaimmillaan.
Dumle nuuski maata leuka täristen ja kuola valuen. Omat fiilikset alkoivat kiristyä ja kuitenkin tiedostan, että koiran syy asia ei missään nimessä ole. En voi sille mitään, että juoksuisen nartun treenaaminen ärsyttää!
Ymmärrän, että juoksussa olevan omistajalla on täysi oikeus tuoda koiransa treeneihin, koska hallin säännöt ja nyt myös kilpailut sen mahdollistavat. Tuntuu kuitenkin epäreilulta omaa urosta kohtaan kieltää nuuskiminen ja tokihan se vaistoaa pinnan kiristymiseni... Luonto kuitenkin ohjaa sitä eikä se asialle mitään voi. Jotta yksi juoksuinen narttu voi treenata, voi tarkoittaa sitä, että kolmella seuraavan ja sitä seuraavan ryhmän uroksilla menee hommat puihin. Onko se sitten reilua?
Kai sitä voi opettaa koiransa olla välittämättä tuosta maailman parhaasta tuoksusta, vai voiko sittenkään. En haluaisi urokseni ajattelevan, että en pidä siitä, että se innostuu hajusta, koska sitä on käytetty ja kyselty jalostukseen.
Niinpä sitten tein parhaani ja motivoin Dumlea töihin lelulla ja kyllä se aina radan verran onnistuikin, mutta silti treeneistä himmeni paras hohto. Kurjaa, koska treeneistä täytyy maksaa melko kova hinta.
Dumlea ei tähän mennessä ole kiinnostanut mikään muu kuin treenaaminen treeneissä ollessamme, mutta löytyipä nyt sitten se senkin "heikko kohta".
Alku ei sujunut ongelmitta, sillä edellisessä ryhmässä olleella nartulla on juoksu parhaimmillaan.
Dumle nuuski maata leuka täristen ja kuola valuen. Omat fiilikset alkoivat kiristyä ja kuitenkin tiedostan, että koiran syy asia ei missään nimessä ole. En voi sille mitään, että juoksuisen nartun treenaaminen ärsyttää!
Ymmärrän, että juoksussa olevan omistajalla on täysi oikeus tuoda koiransa treeneihin, koska hallin säännöt ja nyt myös kilpailut sen mahdollistavat. Tuntuu kuitenkin epäreilulta omaa urosta kohtaan kieltää nuuskiminen ja tokihan se vaistoaa pinnan kiristymiseni... Luonto kuitenkin ohjaa sitä eikä se asialle mitään voi. Jotta yksi juoksuinen narttu voi treenata, voi tarkoittaa sitä, että kolmella seuraavan ja sitä seuraavan ryhmän uroksilla menee hommat puihin. Onko se sitten reilua?
Kai sitä voi opettaa koiransa olla välittämättä tuosta maailman parhaasta tuoksusta, vai voiko sittenkään. En haluaisi urokseni ajattelevan, että en pidä siitä, että se innostuu hajusta, koska sitä on käytetty ja kyselty jalostukseen.
Niinpä sitten tein parhaani ja motivoin Dumlea töihin lelulla ja kyllä se aina radan verran onnistuikin, mutta silti treeneistä himmeni paras hohto. Kurjaa, koska treeneistä täytyy maksaa melko kova hinta.
Dumlea ei tähän mennessä ole kiinnostanut mikään muu kuin treenaaminen treeneissä ollessamme, mutta löytyipä nyt sitten se senkin "heikko kohta".
maanantai 5. marraskuuta 2012
Halloween Match Show su 4.11.2012
Kukkaiskeiju Savanna 5v kilpaili sunnuntaina Rekku Rescuen Halloween match showssa taianomaisen lemmikkileppäkerttunsa kanssa paras puku-luokassa. Pari sijoittui hienosti toiseksi! Leppäkerttuna toimi Toivo (Kinsfolk DearDarcy), joten kiitos Päiville Toivon lainaamisesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)