Vielä syksyllä ajattelin, että Dumle jää harmaansävyiseksi rotunsa edustajaksi, mutta loppuvuodesta huomasin sen ryhtyneen kasvattamaan pikkusormeni paksuisia pikimustia tupsuja. Ensin lapojen kohdalta, hännän yläpuolelta ja päälaelta, mutta sittemmin tupsuja alkoi löytyä harjaamisen yhteydessä joka puolelta runkoa. Väri on sama, kuin mitä sen korvanpäät on aina olleet. Vanhemmat ja viisaammat olivat toki sanoneet, että korvanpäistä voi ennustella koiran väriä sen kasvettua aikuiseksi, mutta siltikin ajattelin, että ei Dumle enää yli kaksivuotiaan väriään vaihda. Olin mitä ilmeisemmin väärässä, sillä nyt tupsut ovat jo kasvaneet mittaan, mikä on muuttanut Dumlen värityksen paljon tummemmaksi.
En ole myöskään koskaan omistanut partista, jonka silmien väri on muuttunut. Vielä viime kesänä silmät olivat aika vaaleat, vaikkakin turkkiin sointuvat, koska koko koira oli voimakkaasti vaalentunut. Silti toivoin, että silmät olisivat tummemmat eli näitä "ihanne tapauksessa" juttuja, kun omaansa tarkastelee kriittisesti.
Noin kuukausi sitten tajusin Dumlen ilmeenkin olevan jotenkin erilainen ja pysähdyin miettimään miksi näin... Apua, sillähän on tummanruskeat, ihanat nappisilmät! Jos Dumlen ilme on mielestäni aina ollut sen parhaita puolia, niin nyt se on entistäkin kauniimpi. Monta iltaa meni ihan vain silmiin tuijotellen ja Dumlen päätä hiljaa silitellen.
Kolmas yllätys on, että jouduin tilaamaan uuden BOT-toppaloimen, sillä vanha kävi pituussuuntaan lyhyeksi. Vanhan toppiksen häntäreikä asettui niin ylös, että häntä olisi jäänyt pystyyn, mikäli sitä olisi halunnut käyttää. Myös toppiksen etuosa oli hiukan tiukan oloinen, mutta tämä ei sinänsä ihme, sillä syksyinen raakaruokinnan aloittaminen on tuonut Dumlen runkoon +6kg massaa ja kun kylkiluut tuntuu selvästi, niin lihaksiahan se proteiinipitoinen ruoka on kasvatellut. Pojasta on kuoriutumassa mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti