Kokeilin toimiiko luokse tulo suullisella käskyllä ja toimihan se, joten uskoisin vaihdon sujuvan suhteellisen helposti.
Seuruuta teimme käskytettynä ja se meni hyvin, ehdottomasti meidän vahvinta osaamista tällä hetkellä. Kaukoissa olen päässyt ekasta istu-käskystä palkkaamsella siihen pisteeseen, että nyt Dumle nousee hienosti ja varman oloisesti, mutta uusi asia on, että se on alkanut myös edetä. Pienen matkan, mutta siihen on pakko puuttua heti, koska pian se ajattelee, että eteneminen on ok. Niinpä lyhennän matkaa ja palaan tekniikan pariin.
Ei voi kuin ihmetellä, miten koiran aivot toimivat!? Aina kun saa jonkin liikkeen kuntoon, siitä saa nauttia hetken ja pian alkaa purkaantua koko homma jostakin kohtaa ja kun korjaat sen, on jo uusi silmäpako aluillaan... Loputon homma ja ehkä juuri siksi niin mielenkiintoinen, voimme tulla mahdollisimman hyviksi, mutta koskaan ei tule valmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti