Treenit Pro Caniksella Maria Mäkelän johdolla.
Alku ei sujunut ongelmitta, sillä edellisessä ryhmässä olleella nartulla on juoksu parhaimmillaan.
Dumle nuuski maata leuka täristen ja kuola valuen. Omat fiilikset alkoivat kiristyä ja kuitenkin tiedostan, että koiran syy asia ei missään nimessä ole. En voi sille mitään, että juoksuisen nartun treenaaminen ärsyttää!
Ymmärrän, että juoksussa olevan omistajalla on täysi oikeus tuoda koiransa treeneihin, koska hallin säännöt ja nyt myös kilpailut sen mahdollistavat. Tuntuu kuitenkin epäreilulta omaa urosta kohtaan kieltää nuuskiminen ja tokihan se vaistoaa pinnan kiristymiseni... Luonto kuitenkin ohjaa sitä eikä se asialle mitään voi. Jotta yksi juoksuinen narttu voi treenata, voi tarkoittaa sitä, että kolmella seuraavan ja sitä seuraavan ryhmän uroksilla menee hommat puihin. Onko se sitten reilua?
Kai sitä voi opettaa koiransa olla välittämättä tuosta maailman parhaasta tuoksusta, vai voiko sittenkään. En haluaisi urokseni ajattelevan, että en pidä siitä, että se innostuu hajusta, koska sitä on käytetty ja kyselty jalostukseen.
Niinpä sitten tein parhaani ja motivoin Dumlea töihin lelulla ja kyllä se aina radan verran onnistuikin, mutta silti treeneistä himmeni paras hohto. Kurjaa, koska treeneistä täytyy maksaa melko kova hinta.
Dumlea ei tähän mennessä ole kiinnostanut mikään muu kuin treenaaminen treeneissä ollessamme, mutta löytyipä nyt sitten se senkin "heikko kohta".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti