Lauantain agility-treenit peruttiin ja sen kyllä huomasi. Ensimmäiset 45min menivät ihan vain höyryjä päästellen.
Ohjelmassa oli seuraamista, hyppyä ja kaukokäskyjä. Omatoimisesti otin myös luoksetuloja sekä noutoa. Toivoin hukkaavani ylimääräistä energiaa noihin vauhdikkaampiin liikkeisiin, mutta niillä ei ollut toivottua vaikutusta. Omat kierrokset alkoivat nousta myös, kun esimerkiksi hiuksen pyyhkäiseminen suusta tulkittiin "maahan meno, hei tämän mä osaan... Eikun se taisi ollakin eteen-käsky, badam, jaa ei vai? No mä tuun sivulle, mutta jottei mene liian helpoksi, niin kas näin mä käyn maahan ja istumaan ja maahan ja istumaan. Täähän sujuu vikkelään."
Ei siis treenit menneet ihan putkeen, mutta ei ihan täydellisen huonostikaan. Viimeisen vartin ajan työskentely sujui taas mallikkaasti, joten lopulta myös ohjaajalle jäi hyvä mieli.
Nyt jälkikäteen tosin nakertaa hieman se, että kahdella viimeisellä kerralla meillä on ollut vaikeuksia paikalla makuun kanssa. Katsotaan nyt vielä ensi kerta ja mietitään sitten onko meillä ongelma.
Olen muuten huomannut, että treenitilanteissa Dumlen vietti on niin voimakas, että se ei juurikaan reagoi mielialoihini. Mielestäni se on plussaa, koska esimerkiksi kisatilanteessa herkkä koira voi reagoida voimakkaastikin ohjaajansa jännitykseen.
Pian tuokin asia päästään käytännössä testaamaan, sillä ensimmäiset toko-kisat on katsottu kesäkuun alkuun. Kyseiset kisat menevät varmasti haistellen meille parasta tapaa toimia kisatilanteessa. Sen perusteella on sitten seuraavia kisoja ajatellen viisaampi eli on esimerkiksi jonkinlainen tuntuma, miten pitkän lämmittelyn Dumle tarvitsee. Villi arvaukseni on, että pitkän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti