Personal trainer olisi kai oikea termi kuvaamaan sitä, mitä Päivi Nummi on meille.
Otan häneltä tokossa yksityistunteja kahden kolmen viikon välein, jotta voimme yhdessä viilata pilkkua. Ulkopuolinen, pätevä silmäpari näkee monta sellaista asiaa, mikä itsellä jää huomioimatta kotisokeutumisen vuoksi. Pidän Päivin tavasta opastaa koiran kouluttamisessa ja koen, että hänellä on meille paljon annettavaa. Päivillä on neljä partacollieta ja rivi koulutustunnuksia, mulla ei ole vielä ensimmäistäkään. Päivi omistaa yrityksen nimeltä Lemmikkipalvelu Koiranpäiviä, mikä on koiratarvikkeiden sekä koiranruokien noutomyymälä ja jonka nimissä Päivi tarjoaa myös koirien koulutuspalveluita.
Mutta itse treeniin...
Keskityimme seuraamisen hiomiseen, kauniiseen perusasentoon ja hyppyyn. Myös liikkeestä seisomaan jääminen oli pureskeltavana ja siihen löytyikin parannusta taakse palkkaamisen muodossa. Tuo liike on ollut meille se hankalin ALO-luokan liikkeistä, mutta nytpä uskon sen tulevan nätisti kuntoon. Treenin aluksi sain kehoituksen pysyä jäätävän rauhallisena, mitä ikinä teenkin. Kun käskyt tulivat matalalla vakaalla äänellä ja kehuminen oli hillittyä, rauhoittui Dumle valtavasti.
Tuon koiran kanssa joutuu vain oppimaan, että se ei tarvitse virittelyjä tai ylenmääräistä kehumista. Se ei kaipaa namuja käteen häiritsemään, sen vietti työskennellä on sen sen verran voimakas. Reipas, napakka "hyvä" riittää ja super suorituksesta leikitään lelulla. Lelu on kyllä ehdottomasti paras palkka voimakasviettiselle koiralle.
Alkuun lelupalkkaaminen tuntui vaikealta, koska Dumlen saalisvietti on niin vahva, että en saanut sitä irti leluista. Se ei todellakaan vaihtanut sitä herkkuihin, koska sen mielestä lelun tappaminen on hauskinta ikinä. Miksi se olisi siis vaihtanut aarteensa johonkin huonompaan vaihtoehtoon? Olin kuitenkin päättänyt, että haluan hyödyntää palkkaamisessa saalisviettiä ja jaksoin uskoa, että aikakin tekee osansa eli kun koira ymmärtää, että tekemään ei pääse ennen kuin lelu on taas mulla. Tein kotona paljon tehotreeniä eli leikin ja pyysin irroittamaan ja heti kun koira irroitti, palkkasin jatkamalla leikkiä. Lopulta se alkoi luottamaan siihen, että hauskanpito ei lakkaa, vaikka "kiitos"-käskyn saatuaan irroittaisikin lelusta. Kaikkiaan tähän kului vuosi, joten monta kertaa ehti epätoivo iskeä, mutta osaan olla tarpeen vaatiessa melko sisukas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti