Operaatio Dumle raakaruokinnalle on aloitettu ja aluksi aion pitää syömisistä päiväkirjaa. Ajatus barffauksesta on pyörinyt päässäni kauan ja lähinnä siksi, että emme itsekään suosi eineksiä, vaan pyrimme syömään mahdollisimman puhdasta ruokaa. Oli siis aika siirtää koirakin pois teollisesti valmistetusta ruoasta. Viimeinen liikkeelle sysäävä huomio tuli hierojaltamme Katriina Falhilta, joka kertoi Dumlen lihasten kaipaavan enemmän proteiinia ja raakaruokinnassa proteiinin määrää on helppo lisätä. Katriina myös ystävällisesti lupautui auttamaan meitä alkuvaiheessa, kun kaikki on vielä hakusessa siitä huolimatta, että olen lukenut aiheesta hartaasti. Päätin aloittaa kanamixillä ja jatkan jauhetuilla broilerinsiivillä.
Ensimmäisen raakaruoka-annoksen tarjoilin eilen illalla ja reaktio oli jokseenkin mielenkiintoinen... Dumle kävi nuuskimassa ruokaa, jonka jälkeen se ryhtyi vaanimaan kuppiaan. Pää alhaalla se kiersi ja kaarsi ruoka-annostaan, kävi näykkäämässä ja tappoi suupalastaan voimakkaasti ravistellen. Juoksi olohuoneeseen tuijottamaan keittiön suuntaan ja ryhtyi hiipimään pää edelleen hyvin matalalla kohti keittiötä. Ensimmäinen kattaus jäi näykkimiseksi, mutta kun mieheni tarjosi annosta ennen nukkumaan menoaan, söi Dumle koko annoksen.
Sama toistui tänään aamupäivällä, mutta aikaa vaanimiseen ja tappamiseen kului vähemmän ja ensimmäistä kertaa elämässään Dumle söi aamupäivällä!! Se ei ole koskaan huolinut ruokaa aamulla tai aamupäivällä, joten aika hyvä fiilis mulla tästä jutusta nyt on. Syömisen jälkeen Dumle sai järjettömät hepulit, riehui ympäri taloa häntäänsä jahdaten. Melkein itketti ja mietinkin voiko ruoka saada koiran noin iloiseksi!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti