Ensimmäiset toko-treenit hallissa uuden ryhmän kanssa ja hienosti meni!
Kokeilimme hyppyä AVOn tapaan eli käskystä hyppy, käskystä istu ja sivu-käskyllä hyppy takaisin perusasentoon ja kyllä se kympin suoritus oli ilman treenaamistakin. Fiksu poika!!
Paikka makuu tehtiin myös mallia AVO eli menin piiloon ja Dumle yllätti positiivisesti makaamalla rauhassa, mutta skarppina paikallaan. Treenien myötä tuli valtavasti uskoa siihen, että ehkäpä AVO saadaan kasaan hyvinkin nopeasti... Noutohan Dumlella on hyvin hallussa ja leluhullulle koiralle toimi Korrin-menetelmä paremmin, kuin hyvin, joten Dumlen nouto on vauhdikas sekä noutoon lähtiessä, että perusasentoon palatessa. Luovuttaa kauniisti "kiitos"-käskyllä, joten siinäkään ei ole ongelmaa.
Kaukot sujuu muuten loistavasti, mutta välimatkaa täytyy saada vielä hiukan kasvatettua ja luoksetulon treenaamista stopilla ei olla vielä edes aloitettu, mutta Dumlella on tapana oppia nopeasti.
Ruutuun lähettämistä aloittelin eilen, jotta treeneihin saadaan lisää vaihtelua. Opetellaan nyt tässä alkuun vain sitä ruudun löytämistä, muun ehtii myöhemmin.
Jännä tämä mun innostus tokoon. Aikaisempien koirien kanssa se ei ole kiinnostanut juurikaan, mutta Dumlella on sen verran tehokas moottori ja voimakas saalisvietti, että tokoakin on ilo tehdä. Pidän siitä, että koiraa ei tarvitse motivoida, vaan se suorastaan roihahtaa liekkeihin ja kerjää käskyä päästäkseen tekemään hommia. Todella paljon antaa tämä tällainen harrastus jaksamista kaikkeen muuhun, sillä treenien ajaksi unohtuu työ, koti, huolet ja murheet. Muu elämä pysähtyy ja saan keskittyä vain treenaamiseen, kokea iloa ja onnistumisia. Koira voi antaa ihmiselle valtavan paljon ja vaikka kaikki koirani ovat olleet todella rakkaita, niin Dumlessa on kaikki ne ominaisuudet, mitä olen toivonut ja sitä kautta se on vallannut ihan erityisen paikan sydämestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti