Noin 20 esteen rata oli yhtä pyöritystä, johon sisältyi paljon persjättöjä ja niistoja.
Oma rohkeuteni on kasvanut kesästä kovasti eli nykyään luotan Dumleen todella paljon ja sen myötä pystyn sijoittumaan paljon paremmin. Ei ole enää niin kova kiire.
Dumle käy tunnollisesti suorittamassa merkkaamani esteet, vaikka etenen jo kohti seuraavaa pistettä. Dumlen irtoamiset on myös jo sitä luokkaa, että en enää tuskaile koiran nopeutta lainkaan, koska ei se ole mikään ongelma. Huomaan, että aikaa on vaikka kuinka, mikäli ei tarvitse yrittää juosta koiran mukana. Nyt kun saan sen lähetettyä, voin siirtyä ottamaan vastaan ja taas lähettää ja näin laji on helpottunut huomattavasti.
Dumle on hyvä koira harjoitella lajia, sillä se on tarkka kroppani käytöstä ja reagoi heti. Se ei seuraa tossuja ja anna anteeksi käsillä huitomista, vaan rintamasuunta on sille ensisijainen viesti. Ääntä tarvitsen lähinnä, kun kerron, että nyt tarkkana, kohta tapahtuu.
Jännä kuinka tämä laji on välillä yhtä pään seinään hakkaamista ja sitten taas solmut alkavat aueta. Voi olla aivan varma, että kohta taas takistetaan asian jos toisenkin suhteen, mutta nyt täytyy muistaa nauttia tästä hetkestä, kun tietää muutaman palasen loksahtaneen paikoilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti