Herätys klo 06.00 ja pikaisten aamutoimien sekä ison kahvikupillisen jälkeen suunta kohti Swedun paimennuskoulua!
Matkalla kertasin tulikohan kaikki oleellinen otettua mukaan ja mietiskelin miten Dumle mahtaa lampaisiin suhtautua. Olisin ehkä jopa jännittänyt tulevaa, mutta tiet olivat niin surkeassa kunnossa, että sai keskittyä jännittämään sitä, pysytäänkö me tiellä.
Perillä otin koirat ulos autosta, tuuli oli pureva. Kiittelin itseäni siitä, että olin päätynyt untsikkaan takkia miettiessäni. Dumlen silmät tuikkivat, näki että se vaistosi jotakin jännää olevan tapahtumassa. Se nuuski ilmaa silmät sirrillään ja tuuli tanssitti sen pitkää turkkia. Se kävi nuuskaisemassa kättäni ja tömisti etutassuillaan maata, niin se tekee aina ollessaan innoissaan. Rutistin sitä lujaa.
Tuli meidän vuoromme siirtyä lampaille. Kytkin Dumlen liinaan ja astelimme portista sisään. Tehtävämme oli vain seurata miten Dumle reagoi lampaisiin. Liekki leimahti sillä sekunnilla, kun Dumle näki lampaat ja jo tuolla tutustumiskäynnillään Dumle ryhtyi keräämään lampaita sekä haki karkulaiset takaisin laumaan. Itse en valitettavasti osannut auttaa koiraani juuri mitenkään, sillä Dumlen tavoin olin ensikertalainen. Näytti se vietti ohjaavan kuitenkin siitäkin huolimatta, että liinan päässä haahuili yksi iso kysymysmerkki.
Sain kuulla, että Dumle on voimakas koira, joka saa lampaat liikkumaan hienosti. Se liikkuu lampaiden kanssa kauniisti ja fiksusti. Paimennusvaisto on selkeä ja hyvä.
Hienoja kommentteja ja ehdottomasti kannustavat jatkamaan harjoittelua. Seuraavan kerran pääsemme lampaille näillä näkymin toukokuussa ja loppukesästä olisi tarkoitus kokeilla paimennustaipumuskokeen suorittamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti